Seinä. Kuilu. Rotko. Matto jalkojen alta. Isku vyön alle. Vaikka alitajunnassa olin tiennyt asian jo pitkään, ehkä oikeasti jopa vuosia oli päätös parisuhteen lopettamisesta silti shokki. Neljä ja puoli vuotta parisuhteessa päättyi yhteiseen päätökseen suhteellisen kivuttomasti, vaikka itkinkin kolme päivää lähes tauotta. 


Olin 18, valmistunut keväällä ylioppilaaksi ja suunnittelin lähteväni ennen joulua Jenkkeihin au pairiksi. Suunnitelmat kuitenki meni uusiksi, kun kaverini oli antanut puhelinnumeroni juhannusjuhlissaan "yhdelle tyypille" joka kuulema oli kysellyt minusta. Pidin välivuoden, asuin kotona, seurustelin ja kävin töissä. Syksyllä haimme yhdessä kouluun ja muutimme toiselle paikkakunnalle. Minä suoritin opintoni kahdessa vuodessa, mies jätti kesken ja vaihtoi alaa. Ensimmäisen muuton aikoihin mies kertoi voittaneensa lotosta rahaa ja oikean yhteisen elämän taival tuntui alkaneen kertakaikkisen hienosti. Pian sain huomata, että asiat eivät suinkaan olleet niin kuin minulle oli kerrottu. Miehellä oli peliriippuvuus, voittorahat eivät olleet lotosta vaan joltain nettikasinolta ja sen lisäksi ulosotossa oli laskuja. 
On varmaan sanomattaki selvää, että ne rahat katosi todella vikkelään ilman että niillä edes hankittiin mitään järkevää. En kostunut koko "lottovoitosta" mitenkään - päinvastoin. Aloin maksella miehen laskuja siinä uskossa, että kyllä kaikki muuttuu paremmaksi ja yhdessä selvitään. Vitut. Olisinko voinut olla enempää väärässä.


Opiskelun ohella tein parhaillaan kolmea työtä; oli tarjoilua, siivousta, grillimyyntiä. Kävin työkeikoilla vuokrafirmojen kautta ja aina kaikki rahat katosivat iloisesti yhteiseen elämään: laskuihin, ruokaan, vuokraan, autoon. Mies ei käynyt töissä, koska töitä ei ollut tai ne eivät kiinnostaneet. Nyt jälkikäteen ajateltuna todella paska veruke, ihan kuin itse olisin ollut suunnattoman kiinnostunut kauppojen siivoamisesta tai kännisten palvelemisesta grillin luukulta. Mies myi voittorahoilla hankkimiaan hienoja tavaroita, puhui jstain talletustileistä joilla olisi pieni pesämuna kasvamassa korkoa. Siitä ei sen kummemmin puhuttu, mitäpä puhuttavaa siitä olisi ollutkaan sillä en usko koko potin olemassaoloon. Kituutettiin, muutettiin ja edelleen minä hoidin leivän pöytään. Kouluni jälkeen sain heti vakituisen työpaikan, kun taas mies opiskeli vielä vuodenpäivät. 


Olin kyllästynyt kuulemaan selityksiä, pyörittämään taloutta yksin. Tunsin itseni äidiksi aikuiselle miehelle. Neljä ja puoli vuotta. On muuten pitkä aika, nyt sen vasta tajuaa ja sitä voi vain kauhistella miksen ottanut jalkoja alle heti kun ensimmäiset epäilykset heräsivät. Uskoin rakkauteen ja siihen, että toisen voi muovailla mieleisekseen. Eihän se niin mene. Yritin hoivata, auttaa ja parantaa mutta todellisuudessa mahdollistin miehelle pelaamisen ja loisimisen. 
Olen ollut sinkkuna nyt suurin piirtein kolmisen kuukautta ja se tuntuu hienolta nyt kun alkujärkytyksestä on selvitty. Tuntuu mahtavalta muokata asuntoa mielensä mukaan ja tehdä asioita joilla itselle on merkitystä. Ehdimme miehen kanssa hankkia koiran, mutta minähän sen maksoin ja omiin nimiini laitoin, joten eläin luonnollisesti jäi minulle. Ja se on todella lohduttavaa, sillä en ole ikinä joutunut olemaan yksin. Muutin kotoa suoraan avoliittoon, joten aluksi seinät tuntuivat kaatuvan päälle ja vapaapäivät olivat tuskaisia saada kulumaan. Olin suunnitellut jatko-opintoja jahka mies sai oman koulunsa päätökseen, pyörittelin päässäni muuttoa ja ammattikorkeakoulua. Mutta kun miehen valmistuminen tuli ajankohtaiseksi ja tämä alkoi katsella työpaikkoja, tulimme yhdessä siihen lopputulokseen että on erottava. Kaikki mitä olin suunnitellut, haihtui. 


Jäin asumaan yhteiseen asuntoomme ja täällä on edelleen miehen tavaroita, vaikka erosta tosiaan on jo kuukausia. Tämä ei löytänytkään töitä ja asuntoa noin vain, vaikka tähtäsi ihan toiselle paikkakunnalle. Nyt hän ilmoitti katsovansa asuntoa ihan näiltä minun naapurikulmilta. Olemme nähneet kolme kertaa eron jälkeen ja sovimme aikaisemmin, että voimme pysyä kavereina. Nyt näyttää siltä, ettei se taida onnistua. Mies ilmoitti toisella vieralullaan, että haluaisi tulla takaisin ja yritettäisiin vielä. Minä en ole palaamassa takaisin vanhaan, vaikka toinen vannoisi kuinka muuttuvansa ja ottavansa vastuuta. Kolmannella kerralla alkoholilla oli näppinsä pelissä, mutta tapaaminen meni loppujen lopuksi lähes jouhevasti. Joka kerralla olemme harrastaneet seksiä ja kummallista miten mikään sängyssä ei ollut muuttunut. Kumpikaan meistä ei revitellyt sen enempää, vaikka tavallaan nythän olemme vieraita toisillemme joten jokin erikoinen olisi voinut olla paikallaan.


Kun kuitenkin kävi selväksi, että vanha suola janottaa tätä toista osapuolta, päätin että sekstaamiset saavat jäädä siihen. Olisi tietenkin ollut kiva pitää mies fuckbuddynä mutta eihän se oikein ole. Ja vaikka seksi oli hyvää, niin löytyyhän sitä muualtakin ja vieläpä ilman tunteilua. Jännäähän tässä on se, että olin neitsyt kun löimme hynttyyt yhteen tämän entisen avokin kanssa, eli minulla ei ole kokemusta kuin yhdestä miehestä. Mutta tällä hetkellä minulla on tunne että kyseessä on hyvälaatuinen "jännä", eli asia ei aiheuta paineita enkä koe että minun tarvitsisi kapakasta lähteä sen ensimmäisen käsikynkkään.


Myös baareilu on nykyään jännää, itseasiassa myös kauppareissut ja virastoissa asiointi... En ole ollut tietoinen että ympärillä vaeltaa näin paljon miehiä - vieläpä varteenotettavan näköisiä. Toistaiseksi en ole raahannut kotiin mitään yhden illan tuttavuuksia, mutta eilen lakanoissani nukkui ensimmäistä kertaa vieras. Koko illan kuvio oli hieman hämärä, sillä ilmassa oli todella vahvasti parituksen makua kun ryntäsin pitkän työpäivän päätteeksi ystäväni luo etkoille. Siellähän oli heti yksi sinkkumies vastassa, vaan ei kolahtanut. Kun sitten selvittiin kaupungille mukaan kuvioihin tuli lisää ihmisiä, lisää juotavaa ja raahautumista paikasta toiseen. Mukaan porukkaan tuli tämä kaveri, jonka olen nähnyt muutaman kerran aikaisemminkin. Suulas tapaus, levottomat jutut mutta hauskaa seuraa. Oli hämmentävää saada kuulla suoraa palautetta ulkonäöstäni: näytin kuulema seksikkäältä. Ihan suoraan, rehellisesti sanottuna. Olin otettu, itseasiassa paljon enemmän kuin otettu! Kusi suorastaan hölskyi päässä, sillä tarvitsen ihan totta jotain extraboostia kohentamaan itsetuntoani. Neljän vuoden aikana sain kuulla toiselta puoliskolta lähinnä karvaisista sääristä ja satunnaisen maininnan että rintani ja perseeni olivat hyvät. Mutta harvoinpa minua on kukaan kauniiksi tai viehättäväksi sanonut, näinkin kävi illan aikana. En kehtaa analysoida, kuinka pitkää selibaattia tämä kyseinen kaveri viettää ja montako annosta viinaa oli tullu otettua. Päästiin jatkoille samaan osoitteeseen mistä oltiin lähdetty ja olin pitänyt huolen että olisin pirteässä kunnossa, selviäisin omaan sänkyyn nukkumaan ennen kukonlaulua.

Kun tein lähtöä, tämä supliikkimies jotenkin päätyi mukaani ja nukuimme tosiaan samassa sängyssä. Tai eipä me oikeastaan juurikaan nukuttu koska äijän suu kävi tauotta. Selitystä selityksen perään, jutuissa tai kysymyksissä ei ollut pointtia. Mistä pidän, olinko koskaan ajanut kelkalla, koska olin hiihtänyt viimeksi ja miten oikeastaan olin päätynyt tähän elämäntilanteeseen. Pälätystä kesti yhdeksään asti aamulla. Jossain välissä koira maiskutteli ja komensin sitä lopettamaan ja... Jotenkin puheeksi tuli nuoleminen ja kohta mies jo tarjoutui nuolemaan minua. En ottanut asiaa todesta, tai ainakin esitin etten ottanut ja yritin pysyä viileänä.

En tiedä hämmennyinkö miehen suorapuheisuudesta vai siitä että tämä käytti sanaa "pimpsukka" - saa kuvottaa, on lupa ällöttää. Jos tarjous olisi esitetty asianmukaisilla termeillä ryyditettynä, olisi homma voinut johtaakin johonkin... Luulisin. Vaan ei johtanut. Esitin kovanaamaa, en ymmärtänyt vihjauksia ulkonäöstäni enkä siitä, kun mies alkoi yhtäkkiä selittää juurikin miten viehättävänä pitää minua - jotten käsittäisi väärin, kun mitään ei näyttänyt tapahtuvan. En tiedä, oliko kaveri ujo, odottiko tämä aloitetta vai oliko tämä sitten kuitenkin sitä mieltä, että polkuhommat oli poissuljettu tältä illalta. En todellakaan tiedä. Mutta kuulosti siltä että näitä yökyläilyjä voisi esiintyä jatkossakin, toistaiseksi en laske sen varaan tai ajatellut odottaa niitä. Aamulla, eli puolentoista tunnin "yöunien" jälkeen tyyppi nousi ylös ja touhusi jotain omiaan, pyysi rahaa lainaan ja tarjoutui lenkittämään koiran. Olin hieman ihmeissäni, vaikka kuvio tuntui pelottavan tutulta: entiseltä avopuolisoltani. Mielistellään, ollaan peeaa että sieluun tuulee ja pummataan lainaa jo seuraavana aamuna. Pesää en kuitenkaan antanut.


En odota mitään ja pidän tyyppiä ihan vaan kaverina. Kyseessä on aika menevä, todella persoonallinen tapaus ja sisarukseni tietenkin kauhistuivat kun kuulivat tästä sattumuksesta. Ja luulen että etkojatko-porukoissa on vähän mustasukkaista sakkia, vaikka emme edes nukkuneet lähekkäin leveässä parisängyssäni. 

Pienenipähän se kynnys ylipäätään tuoda joku kotiin.